Top

LASITAIDE

Mitä kaikkea valo voikaan tehdä lasille?

Ehkä juuri se kysymys sai minut palaamaan lasin pariin.

Lasissa kiehtoo sen arvaamattomuus. Voin suunnitella, asetella värit ja rakentaa kerrokset – mutta kuumuudessa tapahtuu aina jotakin, mitä en täysin hallitse. Lasi elää omaa elämäänsä.

Pidän siitä.

Olen tottunut maailmaan, jossa asioita voi mitata, laskea ja suunnitella. Lasitaiteessa saan käyttää kaikkea sitä osaamista, mutta samalla hyväksyä, ettei lopputulos ole kokonaan minun päätettävissäni.

Ehkä juuri siinä on lasin suurin viehätys. Se antaa minulle mahdollisuuden yllättyä omasta työstäni.

Hiljainen valo

Lasitaiteeni tämänhetkinen teema on Hiljainen valo.

Ajatus syntyi talven valosta – jäästä, lumesta ja huurteen kaltaisista pinnoista. Niistä hetkistä, jolloin valo osuu lasiin ja paljastaa jotakin, mitä ei hetkeä aikaisemmin nähnyt.

Hiljaisen valon maailmassa sävyt ovat valkoisia, kirkkaita ja jäisiä. Mukana voi olla hopeaa, helmiäistä ja pieni kullan pilkahdus. Vastakohtana kirkkaudelle voi syntyä myös syvempiä sävyjä, jotka tuovat teokseen kerroksellisuutta ja jännitettä.

Tavoitteeni ei ole tehdä kahta täysin samanlaista esinettä. Jokainen lasiteos saa löytää oman muotonsa.

Lasista taide-esineeksi

Minua kiinnostaa erityisesti lasin mahdollisuus muuttua.

Kuumuudessa jäykkä materiaali pehmenee, taipuu ja löytää uuden muodon. Lasimurska ja frit voivat muodostaa lumen, jään tai kiteiden kaltaisia pintoja. Läpinäkyvät ja peittävät kerrokset voivat puolestaan synnyttää syvyyttä, jota ei voi saavuttaa maalatulla pinnalla samalla tavalla.

Teen ja suunnittelen uniikkeja lasitaide-esineitä, kulhoja, koristeita ja veistoksellisia teoksia. Tutkin myös mahdollisuuksia yhdistää lasia muihin materiaaleihin silloin, kun ne tuovat teokseen uuden ulottuvuuden.

Minua kiinnostaa, miten tavallinenkin käyttöesine voi muuttua pieneksi taideteokseksi. Ja miten joskus lasista syntyy jotakin, jolla ei tarvitse olla muuta tarkoitusta kuin olla kaunis.

Taide syntyy tutkimalla

Lasitaiteeni on myös matka, joka on vasta avautumassa.

Haluan kokeilla, nähdä ja oppia, kuinka pitkälle lasia voi viedä – ja samalla säilyttää työskentelyssä sen intuitiivisuuden, joka on minulle taiteessa tärkeää.

En vielä tiedä, millaisia teoksia tulevaisuudessa syntyy. Eikä minun tarvitsekaan.

Valo ei pysy paikallaan.
Ei myöskään lasi.
Ehkä juuri siksi ne kuuluvat yhteen.