Kurkkuchakra - kun oma ääni saa kuulua

Miltä oma äänesi kuulostaa silloin, kun et yritä miellyttää ketään? Tämä kysymys tuli mieleeni, kun aloin miettiä kurkkuchakraa.

Puhumme päivän aikana paljon. Työasioita, käytännön asioita, kohteliaita vastauksia, pieniä selityksiä. Sanomme kyllä, ei, ehkä ja katsotaan.

Mutta kuinka usein sanomme juuri sen, mitä oikeasti tarkoitamme?

Kurkkuchakra eli Vishuddha liitetään chakraperinteessä kommunikointiin, kuuntelemiseen, luovuuteen ja oman totuuden ilmaisemiseen. Sen väri on sininen.

Minusta siinä on jotakin kiinnostavaa. Kurkku on kuin kapea portti sisäisen ja ulkoisen maailman välillä.

Ajatus on vielä minun.

Sitten sanon sen ääneen – ja se on maailmassa.

Sininen ei tarvitse huutaa

Kun ajattelen sinistä, mieleeni ei ensimmäiseksi tule kurkku.

Minulle tulee meri.

Ehkä siksi, että olen syntynyt Tallinnassa meren rannalla. Sinisessä on jotakin avaraa. Taivas ja meri eivät yritä täyttää tilaa, ja silti niitä voi katsoa loputtomasti.

Myös taiteessa sininen käyttäytyy kiinnostavasti. Tumma sininen voi tuntua syvältä ja lähes pohjattomalta. Vaalea sininen avaa tilaa ja hengittää. Turkoosi tuo mukaan jo aivan toisenlaisen liikkeen.

Väri ei tietenkään vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Juuri siksi minusta on kiinnostavaa tarkkailla, mitä jokin väri herättää minussa.

Jos sininen vetää tänään puoleensa, miksi?

Jos se ärsyttää, miksi?

Joskus kysymys on kiinnostavampi kuin valmis vastaus.

Vishuddha – puhumista vai kuuntelemista?

Kurkkuchakrasta puhuttaessa huomio menee helposti puhumiseen ja itseilmaisuun.

Mutta hyvä keskustelu ei synny vain siitä, että osaan puhua.

Pitää osata myös kuunnella.

Ja ehkä vielä vaikeampaa on kuunnella itseään.

Mitä olisin sanonut, jos en olisi heti miettinyt, mitä toinen siitä ajattelee? Sanonko kyllä, vaikka sisälläni vastaus oli jo ei? Vai puhunko paljon silloin, kun tärkein asia jää kokonaan sanomatta?

Kurkkuchakran symboliikkaa voi mielestäni lähestyä juuri tällaisten kysymysten kautta. Ei tarvitse päättää, "onko chakra tasapainossa". Voi vain pysähtyä huomaamaan omaa tapaansa käyttää ääntä.

Ääni on muutakin kuin sanoja

Ääni paljastaa meistä paljon.

Sama lause voi olla lämmin, kylmä, epävarma, iloinen tai vihainen riippuen siitä, miten sen sanomme. Joskus toinen kuulee äänestä senkin, minkä yritämme sanoilla peittää.

Myös hiljaisuus kuuluu tähän.

Hiljaisuus voi tarkoittaa rauhaa ja sitä, ettei mitään tarvitse sanoa. Mutta se voi olla myös pidätetty sana, jota emme uskaltaneet päästää ulos.

Ehkä kurkkuchakran kiinnostavin teema ei siksi olekaan "puhu enemmän".

Vaan:

Uskallanko puhua omalla äänelläni?

Pieni sininen hetki

Kurkkuchakraa ei tarvitse tehdä harjoitukseksi.

Voi joskus vain ottaa sinisen värin lähelle. Katsoa taivasta. Katsella vettä. Maalata sinisellä. Laulaa. Hyräillä. Lukea jotakin ääneen – tai olla hetken aivan hiljaa.

Ja huomata, miltä oma ääni tänään tuntuu.

Minulle hyvinvointi ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi koko ajan korjata itseään.

Joskus riittää, että huomaa.

Ehkä siitä alkaa myös oman äänen kuuleminen.