Kolmas silmä - kaikkea ei näe silmillä
Joskus tiedän ennen kuin osaan selittää miksi.
Sitten järki tulee perässä.
Se tutkii, kyselee, etsii perusteluja ja haluaa varmistaa. Tunne oli kuitenkin jo siellä.
Tätä ajattelen, kun mietin kolmatta silmää.
Kolmas silmä eli Ajna-chakra sijaitsee chakraperinteessä kulmakarvojen välissä. Siihen liitetään intuitio, sisäinen näkeminen, mielikuvitus ja kyky nähdä asioita pintaa syvemmältä. Sen väriksi kuvataan tavallisesti syvä indigo – sinisen ja violetin välissä oleva väri.
Mutta mitä sisäinen näkeminen oikeastaan tarkoittaa?
Intuitio ei pidä paljon ääntä
Minusta intuitio on kiinnostava juuri siksi, ettei se yleensä perustele itseään.
Se ei tuo mukanaan Excel-taulukkoa eikä viittä hyvää syytä.
Se vain sanoo: tämä.
Ja siinäpä onkin insinöörille tekemistä.
Olen elämässäni huomannut, että tarvitsen molempia. Haluan tarkistaa tosiasiat, miettiä seurauksia ja ymmärtää kokonaisuuden. Mutta kaikkea tärkeää ei voi laskea.
Joskus vaihtoehto näyttää paperilla täydelliseltä, mutta jokin sisällä sanoo ei.
Toisinaan taas ajatus tuntuu oikealta jo kauan ennen kuin tiedän, miten sen toteutan.
Ehkä intuitio ei olekaan järjen vastakohta.
Ehkä ne vain katsovat samaa asiaa eri suunnista.
Indigo – väri juuri ennen pimeää
Kolmannen silmän väri on indigo.
Se on minusta kiehtova väri, koska sitä on vaikea määritellä tarkasti. Milloin syvä sininen muuttuu indigoksi? Missä kohdassa mukaan tulee violetti?
Ajattelen iltaa juuri ennen kuin tulee pimeää.
Muodot ovat vielä näkyvissä, mutta yksityiskohdat alkavat kadota. Silmä ei enää saa kaikkea valmiina. Mieli joutuu täydentämään.
Ehkä juuri siksi indigo sopii Ajnaan niin hyvin.
Kaikkea ei tarvitse nähdä tarkasti voidakseen nähdä kokonaisuuden.
Näenkö sen, mikä on – vai sen, minkä odotan näkeväni?
Tämä kysymys kiinnostaa minua vielä enemmän kuin ajatus mystisestä "kolmannesta silmästä".
Me katsomme maailmaa aina oman historiamme läpi. Kokemukset, pelot, toiveet ja ennakkokäsitykset vaikuttavat siihen, mitä huomaamme.
Joskus intuitioksi kutsumamme tunne voi olla viisautta, joka on kertynyt vuosien kokemuksesta.
Joskus se voi olla myös pelkoa.
Niiden erottaminen toisistaan ei ole aina helppoa.
Minulle yksi ero on ollut siinä, että aito sisäinen varmuus tuntuu usein yllättävän rauhalliselta. Se ei hoputa.
Ajatus saa olla hetken.
Jos se on vielä huomenna siellä, kuuntelen uudestaan.
Taiteessa tämän ymmärtää helposti
Kun maalaan intuitiivisesti, en näe valmista teosta mielessäni.
Jos näkisin, työ olisi lähinnä suunnitelman toteuttamista.
Sen sijaan teen yhden liikkeen. Katson. Jokin siinä kertoo seuraavan.
Välillä järki yrittää tulla väliin: tähän pitäisi lisätä sitä, tämä kohta pitäisi korjata.
Joskus kannattaa kuunnella.
Joskus kannattaa pyytää sitä olemaan hetki hiljaa.
Ja lopulta tulee kummallinen kohta, jonka tunnistan hyvin.
Teos on valmis.
En välttämättä osaa sanoa vielä miksi. Tiedän sen ennen kuin pystyn selittämään sen.
Entä jos vastausta ei tarvitsekaan etsiä heti?
Kolmannen silmän ajatuksesta pidän ehkä eniten juuri tässä.
Se antaa luvan olla hetken tietämättä.
Katsoa asiaa. Nukkua yön yli. Käydä kävelyllä. Maalata. Olla hiljaa.
Ja huomata, mitä jää jäljelle, kun ensimmäinen innostus, pelko ja muiden mielipiteet ovat vähän vaimentuneet.
Minulle intuitio ei tarkoita sitä, että lakkaisin käyttämästä järkeä.
Päinvastoin.
Katson ensin, mitä silmät näkevät.
Sitten kuuntelen, mitä jokin minussa näki jo aikaisemmin.